Aurinkoinen päivä vihdoinkin, joten päätimme harrastaa kotiseutumatkailua ja suunnistimme naapurikuntaan nähtävyyksiä katselemaan. Samalla oli tarkoitus lenkkeillä uusissa maisemissa, alkaa jo tuo asfalttitie vähitellen tympimään.

Päätimme tutustua viime sotien aikana rakennettuun Salpalinjaan bunkkereineen. Minulle riitti kyllä yksi bunkkeri, siellä sisällä tuli jotenkin ahdistava olo kun ajatteli niitä sotilaita, jotka joutuivat siellä aikaansa viettämään. Mutta oli siellä uljakkaita rakennelmia. Ajatelkaa, että kaikki on rakennettu "keskelle ei mitään", miten lie kivet on sinne haalittu, hevosilla kenties.

Salpalinjan piti ulottua Karjalasta pohjois-Suomeen saakka, mutta sen rakentaminen keskeytettiin kun rauha tuli. Pisti vähän ajattelemaan, isoisäni ovat molemmat olleet sodassa; ei siitä niin kamalan kauan ole.

Ai, että miten käsityöt? Ei niihin ole tänään ehditty koskeakaan ;)