Olivatpa ne hyviä, äidin tekemät piirakat. Ja kun ne sai syödäkseen melkein suoraan uunista (piti sentään jäähdyttää vähän) niin, nam! Miten on Mies, Lapsukainen ja Vävy, käykö teitä yhtään kateeksi? Ai niin Vävy, ne oli kyllä perunapiirakoita =) Äiti kyllä yritti opettaa ja kehoittaa tekemään niitä itsekin, mutta kyllähän te rakas perhe tiedätte, mitä siitä on tullut. Ihan piirakan makuisia, mutta se näkö!

Tässä sitä on istuskeltu iltaa yksinään, neulomus kädessä. Nyt päätin tehdä sen kummipojan haalarin loppuun, ennen EI SAA koskea muihin töihin/lankoihin. Samalla selailin rauhassa eri blogeja ja huomasin, että erinäisiä tempauksia on neulontapuoli täynnä. Olisi SNYtä (ilmoittautuminen ja armottomasti myöhässä), Salaista sukankutojaa, Lankahamsteria ja mitä vielä. Ajattelin jo tässä aiemmin kuitenkin, että haluan, että tämä neulomisharrastukseni olisi mukavaa, leppoisaa ja rentouttavaa, ihan niin kuin ennenkin. Viime vuonna meinasi jo välillä olla tosi yrittämisen meininki, kiitos tämän bloggaamisen :) Tänä vuonna päätin, että en osallistu mihinkään tempaukseen (ellei tempaus ole niin herkullinen, että on ihan pakko), en vastaile kilpailuihin / kävijäbongailuihin, enkä järjestä myös itsekään mitään kilpailuja. Joten tässä vain neuloskelen omaksi ilokseni, ilman mitään velvoitteita/pakotteita/tempauksia. Ja aion hankkia lankaa silloin kuin itse haluan, ja jos en tarvitse (niin kuin nyt, paikat on lankakeriä puolillaan), en hanki. Sekä 50000 saa tulla täyteen milloin haluaa, ei ole tiedossa mitään kivaa sen kunniaksi ;) Eli that's it.