Tänään on kauan odotettu päivä. Pääsen illalla 5v siskonpojan joulujuhliin! Tuskin maltan olla työpäivää loppuun, kun odotan sitä niin innolla. Muistan tyttäreni lapsuudesta ne kaikki tarhan ja ala-asteen joulujuhlat joissa käytiin (nyyh, tippa linssissä). Mikään ei ole niin aitoa ja mieltä lämmittävää kuin nähdä ne kaikki nappulat esiintymässä sydämensä pohjasta, kurkkien välillä, että näkeekö äiti/isä/mummo/pappa tai tällä kertaa täti. Tänään siis voinkin löytää taas palan joulumieltä...... Pitääkin ottaa kamera mukaan, niin voin vähän välittää sitä tunnelmaa myös Miehelle, hän jää aina näistä kivoista jutuista paitsi.

Eiliset joulupukin jutut vähän epäonnistuivat :(. Kuvia näette sitten joulun jälkeen. Voitte sitten hymistellä kohteliaasti niin onhan se.... ihan kiva.... kun ette kehtaa sanoa, että onpa yritelmä, kaamea viritys. Ja muuten, totesin eilen ettei aika riitä ja laitoin niistä sydämistä kolme jo suoraan takkaan palamaan.