Olen lähes nelikymppinen savolainen, iloinen ja positiiivinen ihminen. Asustan 50-luvun rintamamiestalossa aviomiehen kanssa, joskin olen ison ajan yksin kun mies on laivahommissa. Tytärkin on tullut tekaistua hullussa  nuoruudessa, nyt hän asustaa jo muualla oman miehensä mukana. Lapsukainen vähän  kritisoi tuota edellistä lausetta, vaikka se totta onkin. Silti ja sen tähden hän ERITTÄIN rakas ja tärkeä  ihminen. Elämäni paras tapahtuma. Armaan aviomiehen löytyminen joskus myöhemmin toiseksi paras.

Suurin paheeni ja intohimoni on neulominen. Ja lankojen hamstraaminen. Aviomies pyörittelee päätään, mutta sanoo, että parempi langat kuin tupakka ja viinat. Joten pysyn muista paheista poissa puikot kädessä ja teen neulomuksia vaihtelevalla menestyksellä, välillä voisi antaa täyden kympin, toisinaan taas haudata tekeleeni epäonnistuneiden neuleiden hautausmaalle. Eli toisin sanoen kaapin pohjalle.