Kaksi päivää on menty kuin tuuliviiri, toisen tuuliviirin perässä. Vaikka 5v-ystäväni on erittäin kiltti luonne ja ei keksi mitään häijyjä temppuja, niin silti tuon ikäisellä on niin paljon virtaa, ettei tälläinen vanha täti oikein tahdo pysyä perässä.

Nyt sitten on jo ikävä, vaikka "palautin" pojan vasta tunti sitten. Se tämä tajuton hiljaisuuskin tekee tehtävänsä. Mutta tänään en jaksa siivota, vaikka hillopullan (hillomunkin) murusia on pitkin lattioita, sekä muuta purua ja roskaa, mikä kulkeutui vaatteiden mukana ulkoa. Meillä nimittäin oli hyvä pyllymäki ihan ilman lunta ja mukavia lehtikasoja, joita haravoin siinä sivussa kun oltiin ulkona.

Neuloa en ole ehtinyt kuin muutaman silmukan aina silloin kun katselimme jotain piirrettyä meidän Disney kokoelmasta.