Anteeksi tamperelaiset, tämä kirjoitus ei ole teitä vastaan. Siellä asuu varmaankin ihan mukavia ihmisiä. Mutta seuraavan kerran kun minut halutaan Tampereelle, he saavat maksaa siitä. Kolme kertaa olemme käyneet kyseisessä kaupungissa ja aina on jäänyt vähän paha maku suuhun. Kiitos, nyt riittää.

No, olihan meillä ihan mukaviakin hetkiä siellä, ei se reissu ihan pieleen mennyt. Ensimmäisessä ravintolassa vaan ei päästy syömään, sillä pöydät olivat varatut pari tuntia ennen. Siis varaukset alkoivat klo 18, kun me yritimme syömään klo 16 aikoihin. Pelkäsivätköhän he, että pihvit loppuvat keittiöstä kesken, jos syöttävät muuta porukkaa siinä välillä? Ei me olisi haluttu kuin pihvin mieheen, siis neljä tsipaletta....

Seuraavaan ravintolaan kyllä mahduttiin sisälle ja tilauskin haettiin nopeasti, mutta Lapsukainen kävi sitten reilun tunnin kuluttua kysymässä ruokien perään, kun sitä ei ollut vielä ilmestynyt pöytään. Alkoi olla jo nälkä ja aikataulukin oli jo pahasti pettänyt. Sitä ennen hän oli käynyt pyytämässä vesikannun ja laseja kun niitäkään ei automaattisesti ilmestynyt. Salaattipöytä oli tyhjä, eikä mikään ihme kun kaikki salaatti ja raaste oli siinä pöydän ympärillä lattialla ;) Karmea siivo. Kyllä lopulta saatiin ruokaakin. Kiireellä ahdettiin pihvejä naamaan ja lopulta kävi sitten niin, että meikäläinen oksenteli Rosson vessassa ja sapuskat jäi osaltani syömättä. Kiitos siitäkin vähästä. Saimme kyllä alennusta laskun summasta, kun meille ei oltu kerrottu etukäteen, että voi vähän venähtää...

Hotelli oli kyllä hieno ja näkymät 17. kerroksesta hulppeat.

Konserttikin oli hyvä, alkuun. Nylon Beat veti keikkansa sydämensä pohjasta ja musiikki oli ok, Lapsukaisen mielestä enemmänkin. No, myönnetään, että meikäläinenkin lauloi koko ajan mukana ja hytkyi tuolilla minkä ehti =) Toto vain oli sovittanut biisinsä kovin taiteellisesti. Haloo, kuka haluaa kuunnella kymmenen minuuttisia kitara- ja rumpusooloja? En minä ainakaan. Toton t-paidan myyjät eivät suostuneet myymään minulle paitaa rahallakaan. Äijä kiljui no-no-no ja repi käsistäni t-paidat pois. No ei väkisin, pärjään minä ilman niitäkin.. Meille ei selvinnyt, minkä takia minä olin ostokiellossa. Naama vaan ei kai miellyttänyt. Ihan loppuun asti ei jaksettu olla kiinnostuneita, vaan lähdimme Ilveksen yökerhoon ryyppäämään ;) No joo, siellä otettiin yhdet ja aulabaarissa toiset, sitten unijukka jo kutsui. Ei me vanhat enää jakseta, etenkään kun Pandora olisi aloittanut esiintymisensä vasta puoli kolmelta yöllä. Siihen aikaan nukuttiin jo autaan unta!

Seuraavana aamuna herättiin jo aikanaan aamupalalle ja suunnistettiin takaisin tsadiin. Loppujen lopuksi kaikilla oli ihan hyvä mieli, olihan seura mitä parhainta =)

Kiri-huivi edistyi matka-aikoina parin kerän verran. Eilen junassa vieressäni istui n.10-vuotias poika, joka oli aidosti kiinnostunut neuleestani. Hän halusi tietää mitä teen, miten monta kerää olin jo neulonut ja miten osasin neuloa, vaikka katselin maisemia ja juttelin hänen kanssaan. Kysyinkin, oliko hänen äitinsä kova neulomaan. Ei ollut, mummo oli. Mitään työtä ei kuitenkaan ole valmiina, ehkä sitten joskus..... ensi viikolla..... tai sitä seuraavalla......